Taustaa ja ensimmäisiä kokemuksia opiskelusta Kreikassa
Olin jo pitkään enemmän tai vähemmän haaveillut Kreikassa opiskelusta. Ensimmäisen kerran arvelisin jo silloin, kun olin vasta tutustumassa ortodoksisuuteen opintojeni ohella Englannissa vuosina 2016-2017. Otin opintoihini valinnaisena laajan antiikin kreikan kielikurssin, joka oli minusta hyvin laadukas ja antoisa. Menestyin kurssilla hyvin ja sen jälkeen olen pitänyt yllä kielitaitoa satunnaisesti lukemalla alkuperäisiä kreikankielisiä tekstejä, kuten esim. Uutta testamenttia, tokikin aina sanakirjan avulla. Silloin kun vielä vasta tutustuin ortodoksisuuteen ja luostarielämä alkoi kiinnostamaan, mietin hetken, millaista Athos-vuorella eläminen olisi ollut ja olisinko jopa tahtonut muuttaa sinne. Tuolloin en nimittäin ollut vielä kuullutkaan Valamon luostarista (olen Etelä-Pohjanmaalta tavanmukaisesta evankelisluterilaisesta perheestä ja ainakin omassa kristillisessä sivistyksessäni oli suuria puutteita). Sittemmin tietysti muutin takaisin Suomeen ja asetuin Valamoon onnellisesti.
Aloitin opinnot Thessalonikissa Aristoteleen yliopistossa viime kuussa. Puolet opinnoistani on kreikan kieltä ja puolet teologiaa. Kielikurssi on ollut laadukasta ja etenemme hyvää vauhtia, josta itse aina pidän. Kurssi aloitti täysin alusta aakkosista alkaen. Kurssin tavoitteena on saavuttaa B1-taso, mikä on mielestäni ihan sopiva yhdessä vuodessa. Kurssikirjana toimii yliopiston oma julkaisu, jossa on ollut mukana mm. meidän kurssin opettaja. Se on sekä teksti- että tehtäväkirja yksissä kansissa. Olisin itse kaivannut tekstipohjaisempaa oppikirjaa lisäksi, koska luen jo opitut asiat uudelleen vahvistaakseni muistia. Täydennän siis kurssilla opittua lukemalla Easy Greek -kirjasia, joissa on eri kielitasoille sopivia lyhyitä tarinoita. Kreikan kielioppi on minulle entuudestaan jo osittain tuttua aiemmista kreikan opinnoistani.
Yksi asia, joka usein jää kielioppikursseilla mielestäni vähemmälle huomiolle, mikä on toki ymmärrettävää aikarajoitteet ja oppilaiden lukumäärä huomioiden, on kielen tuottaminen. Tarkoitan kielen käyttämistä keskustelussa livenä toisen henkilön kanssa ja myös oman tekstin tuottamista kohdekielellä. Jos kieltä ei pysty tuottamaan keskustelussa, toinen henkilö tylsistyy ja jättää keskustelun sikseen eikä silloin keskustelua juurikaan tapahdu ja kieli jää oppimatta. Mikään ei ole nimittäin tylsempää kuin kuunnella henkilöä, joka empii sanoja toistuvasti ja pitkään (nykypäivänä sanottaisiin lagaa). Tämä on raaka todellisuus, jonka jokainen kieltä opiskeleva kohtaa lopulta yrittäessään käyttää kieltä oikeassa elämässä. Se vaatii rohkeutta olla hetken aikaa typerä ja näyttää hölmöltä.
Minulla on itsellä hyviä kokemuksia ulkomailla asumisesta jo entuudestaan ja kielen oppimisesta natiivissa kieliympäristössä. Asuin Englannissa kolme vuotta armeijan jälkeen ja opiskelin siellä tutkinnon yliopistossa. Englantilaisten kanssa englannin puhuminen oli aluksi hyvinkin haastavaa siitä huolimatta, että olin tietysti lukenut ja kirjoittanut englanniksi jo koko nuoruuteni sitä ennen. Huomasin, etten saanut aluksi ajatuksia lausutuksi riittävällä tehokkuudella. Jonkin aikaa kuitenkin sinne saapumisen jälkeen englannin kielenpaino alkoi taittua ja omaksuin sen itselleni. Englantilaiset puhuvat omaa kieltänsä välillä myös hyvinkin eri lailla kuin mihin olemme ehkä tottuneet tv:stä ja ohjelmista jne. Ehkä herttaisimmat kohtaamiset Englannissa on tavalliset kansan miehet ja naiset, jotka heittää tavalliseen tapaan tervehdyksien loppuun "my love."
Toisen kerran asuin Pietarissa puoli vuotta. Tuolloin oli ajatuksena jatkaa opintoja pidempäänkin, mutta pandemia katkaisi asumisen siellä lyhyeen. Opiskelimme hyvin ahkerasti venäjää Pietarin hengellisessä akatemiassa ja opetuksen taso oli erittäin laadukasta. Kaikki tapahtui akatemialla venäjäksi, mikä auttoi kielen sisäistämistä valtavasti. Myöhemmin olen käyttänyt kieltä venäjää puhuvien talkoolaisten kanssa ja kuuntelemalla venäjänkielisen veljestön keskusteluja. En puhu edelleenkään sujuvaa venäjää, mutta onnistun kuitenkin asioimaan venäjäksi lyhyesti ja myös lukemaan sanakirjan avulla uutisia tai kirjallisuutta.
Olen alusta alkaen pyrkinyt täällä Thessalonikissa käyttämään kreikan kieltä runsaasti päivittäisissä tilanteissa. Itselläni on kuitenkin haasteita kuullun ymmärtämisessä. Ei siksi että se on kreikkaa vaan myös englanniksi ja suomeksikin minulla on siinä ollut haasteita, mutta erityisesti nyt tällä hetkellä kreikaksi, jolloin usein jään ihmettelemään, jos viesti ei mennyt ensimmäisellä yrittämällä perille ja keskustelutilanteessa tuleekin jokin yhtäkkinen lisäkysymys. Nyt kun olen jo jonkin aikaa viettänyt täällä, osaan arvata, mitä kassatäti tai -setä sanoo takaisin ja tietysti mitä siihen voisi arvella vastata. Paljon on vielä opittavaa, sillä kreikkalaiset puhuvat hyvin nopeasti. Να επανάλιψη, παρακαλώ!
Lähes kaikki opiskelu tapahtuu myös kreikaksi. En ymmärrä vielä puoliakaan, mutta ainakin joka kerta oppii yhden jos toisen sanan luennon keskeltä. Kurssien aiheet ovat onneksi jo jokseenkin entuudestaan tuttuja, joten arvelen pärjääväni siitä huolimatta. Pääasia itselleni on kuitenkin kielen oppiminen tällä hetkellä eikä niinkään kursseissa erityisemmin menestyminen. Kaikki opettajat ovat myös tarjonneet vaihtoehtoisina arviointimenetelminä englanninkielisiä esseitä, mikä tietysti auttaa opinnoissa.
Teimme opinto-ohjaajan kanssa yhdessä kurssivalinnat tälle vuodelle ja kysyin häneltä, onko niitä mahdollista suorittaa myös englanniksi, mihin hän vastasi: "Miksi? Sinä ymmärrät ne kreikaksi jo jouluun mennessä." Hän on siis melko optimistinen kreikan kielen opetuksesta täällä yliopistolla. Eräs toinen tuttava, joka kävi täällä minua tapaamassa, sanoi, etten opi kreikkaa vielä vuodessa, siihen tarvitaan ainakin kaksi. Ehkä totuus piilee jossain näiden kahden arvion välissä.
Seuraavissa postauksissa kirjoitan vähän enemmän kielen opiskelun menetelmistä, joita olen itsekseni kehittänyt vuosien saatossa. Tervetuloa seuraamaan! Alapuolelta pystyy myös tilaamaan postaukset sähköpostiin.